Klassikko

Jerrykannu

Klassikko

Jerrykannu

Käytännöllinen sotasaalis

Kun kuulet sanan ”kanisteri”, ajattelet todennäköisesti peltistä jerrykannua. Se on kiistatta bensiinikanisterien klassikko ja tuttu jo toisesta maailmansodasta. Mutta mistä malli on lähtöisin? Ja kuka se Jerry oikein on?

Elokuvissa amerikkalaiset upseerit ajavat huolettomina Jeepillään, koska he ovat vakuuttuneita etenemisensä voitokkuudesta. Jeepin perälaudassa, siinä vararenkaan vieressä, on viiden gallonan bensiinikanisteri. Täältä tullaan, Berliini!

Ennen Normandian maihinnousua näitä kanistereja oli lastattu laivoihin tuhatmäärin, ettei matka Saksan sydänmaille katkeaisi ainakaan bensan loppumiseen. Ironista tässä kuitenkin oli se, että riemukkaiden jenkkien ”viiden gallonan kanisteri” oli tosiasiassa Saksan armeijan 20 litran kanisteri, joka oli vain paluumatkalla kotiin.

Alkuperäiseltä nimeltään jerrykannu on Wehrmacht-Einheitskanister eli vapaasti käännettynä ”sotavoimien virallinen kanisteri”. Nimi jerrykannu eli englanniksi jerry can ei myöskään peittele kannun alkuperää, sillä ”Jerry” on englanninkielisen armeijaslangin väännös sanasta ”German”, saksalainen. Eli sakemannien kannuahan tässä siis kanniskellaan.

Kanisterin malli syntyi vuonna 1936, kun Saksa rasvasi saappaitaan ja valmistautui salamasotaan. Liikkuva sota vaati luotettavan polttoainehuollon, eivätkä vanhat peltitonkat olleet tehtäviensä tasalla. Uuden kannun kehitti westfalenilainen yritys Eisenwerk Müller & Co., ja kannun pääsuunnittelijana toimi Vinzenz Grünvogel.

Jos saksalaisten vanhat kannut olivat huonoja, brittiarmeijan 18 litran purtilot olivat suorastaan surkeita. Ne vuosivat, läikyttivät ja lommahtelivat. Kun britit ensimmäisen kerran saivat jerrykannun sotasaaliikseen Norjassa 1940, he ihastuivat välittömästi ja alkoivat valmistaa siitä kopioita.

Amerikkalaisille jerrykannu oli salakuljetettu jo vuonna 1939, mutta sen ylivertaisuutta ei tajuttu, vaan USA:n versio oli paranneltu lähes pilalle, vaikka sen perusmuoto vastasikin alkuperäistä.

Kannu on nerokkaasti suunniteltu. Kolmikahvaista mallia pystyy kantamaan yksin tai kaksin, ja tyhjiä kannuja sopii käsiin vaivatta neljä. Sokallinen korkki on tiivis, nokan ilmakanava estää läikkymisen, ja kahvan alla oleva tila sekä kylkien muoto sallivat nesteen lämpölaajenemisen.

Kannu soveltuu myös veden ja muiden nesteiden kuljetukseen, minkä takia kannuille on kehitetty erilaisia väri- ja kirjainkoodeja. Myös kannun valmistaja ja muut tiedot on yleensä prässätty astian kylkiin ja kahvaan. Vanhat sodanaikaiset kanisterit ovat nykyään jo keräilykohteita.

Kanisterista on tehty useita erikokoisia versioita, ja yhä useammin sen materiaalina on muovi. Jerrykannua kätevämpää kanisteria ei kukaan ole kuitenkaan vielä keksinyt. Sitä valmistetaan edelleen ympäri maailmaa tuhatmäärin.