Kaupunkilaistunut maasturi

Uudistunut Kia Sorento edustaa mallin kolmatta sukupolvea. Edellinen sukupolvi oli tuotannossa 2009–2014, ja ensimmäinen sukupolvi esiteltiin jo vuonna 2002. Se edusti toteutukseltaan perinteistä maastoautoa. Siinä oli erillinen runko ja alennusvaihteella toteutettu jatkuva neliveto.

Toisessa sukupolvessa siirryttiin itsekantavaan koriin ja henkilöautojen tapaan toteutettuun nelivetoon. Tämä nykyään katumaastureille tavallisin rakenne on käytössä myös uudessa mallissa.

Uusi malli on hieman edeltäjäänsä kookkaampi. Pituutta on tullut liki kymmenen senttiä lisää, ja akseliväli on kasvanut kahdeksalla sentillä. Leveys on kasvanut puoli senttiä, ja korkeutta on kaksi senttiä vähemmän.

Suomen markkinoilla on tarjolla vain 2,2-litrainen dieselmoottori, yhdistettynä kuusivaihteiseen vaihteistoon, joko käsivalintaiseen tai automaattiin. Saatavilla on viisipaikkaisen lisäksi myös seitsemänpaikkainen versio.

Muilla markkinoilla moottorivalikoimassa on enemmän valinnanvaraa: kaksilitrainen diesel sekä 2,0 ja 2,4 litran bensiinimoottorit. Lisäksi tarjolla on 3,3 litran V6-bensiinimoottori.

Tilat ja varusteet

Koeajettu viisipaikkainen versio tarjoaa hyvät sisätilat niin matkustajille kuin tavaroille. Takana on kahdelle matkustajalle reilusti tilaa, oltavat ovat väljemmät kuin edustusautoissa.

Kolmaskin matkustaja mahtuu mukaan ja viihtyy kohtuullisen hyvin keskipaikalla. Tällöin reunapaikoilla joudutaan istumaan hieman ulompana, jolloin selkänojan muotoilu kääntää reunoilla istujien rintamasuunnan hieman sisäänpäin. Tästä on se etu, että heidän hartiansa jäävät keskipaikalla istujan hartioita taaemmaksi. Lomitus auttaa mahtumaan paremmin takaistuimelle.

Edessä on hyvin tilaa, kuten pitääkin olla tämänkokoisessa autossa. Etuistuimet ovat riittävän kookkaat eurooppalaiseen makuun. Sähkösäädöllä istuimia voi liikuttaa portaattomasti kaikkiin suuntiin. Kun sopivan ajoasennon on kerran löytänyt, sen voi tallentaa muistiin. Kaksi muistipaikkaa helpottaa ja nopeuttaa ajoasennon säätöä, kun kuljettajat vaihtuvat.

Sorentoon saa viisi varustetasoa, joista koeajettu Business Premium on toiseksi paras. Kahteen parhaaseen varustetasoon kuuluu automaattivaihteisto. Halvimmassa varustetasossa on aina käsivalintainen vaihteisto ja auto on viisipaikkainen.

Kahdessa muussa varustetasossa voi valita paikkamäärän ja vaihteistotyypin.

Koeajetun auton hinta on 54 820 euroa, kun halvin maksaa 42 990 euroa.

Lisävarusteita autoihin ei ole tarjolla. Kaukoidässä valmistettujen autojen pitkät kuljetusmatkat ja -ajat aiheuttavat sen, että autoja ei voi räätälöidä kuluttajan toiveiden mukaisiksi Euroopassa valmistettujen tapaan. Näin ostajan pitää valita varustetasoista se, joka parhaiten vastaa tarpeita ja mieltymyksiä.

Koeajetun auton varustelu on hyvä. Laajasta varustelistasta voisi poimia nahkaverhoiltujen etuistuimien ilmastoinnin ja sähkösäädöt sekä istuinlämmityksen myös takaistuimien reunapaikoilla. Myös ohjauspyörässä on lämmitys.

Kaistavahti, kuolleen kulman havainnointijärjestelmä, peruutuskamera ja pysäköintitutkat sekä navigointijärjestelmä kuuluvat varustukseen. Navigointijärjestelmään saa seitsemän vuoden ilmaiset karttapäivitykset.

Tarkempi luettelo on tekniikkaosiossa, ja varustelistaa voi tutkia myös maahantuojan kotisivuilta.

Moottori ja voimansiirto

Uuden Kia Sorenton moottorina on merkin nelisylinterinen, 2,2-litrainen turbodiesel, joka oli jo edellisen mallin nokalla. Nyt moottori on päivitetty vastamaan tiukempaa Euro 6 -päästövaatimusta.

Tämä ei kuitenkaan ole merkinnyt tehon laskua, vaan uusi versio antaa tehoa 147 kW, mikä on pari kilowattia aikaisempaa enemmän. Samalla myös vääntömomentti on noussut arvoon 450 Nm käyntinopeudella 1 750–2 750 r/min, kun se aikaisemmin oli automaatin yhteydessä 436 Nm/1 800–2 500 r/min.

Moottorin voimavarat ovat hyvät. Se on varsin korkeaviritteinen, mikä ei kuitenkaan haittaa käyttöominaisuuksia. Moottorin jatkona on tässä tapauksessa kuusivaihteinen automaattivaihteisto, joka on Kian omaa tuotantoa. Vaihteisto niin kuin nelivetotekniikkakin on tuttua edellisestä mallista.

Neliveto on toteutettu liittämällä takaveto monilevykytkimellä etuvetoon. Näin taakse ei voi missään tilanteessa siirtyä enemmän voimaa kuin eteen. Vaihteluväli on siis etuvedosta tasajakoon akseleiden kesken. Monilevykytkin on sijoitettu takatasauspyörästön yhteyteen. Elektroniikan ohjaama sähköinen hydraulipumppu tuottaa kytkinlevyjä yhteen puristavan paineen, jolla säädetään takavedon määrää.

Neliveto on lukittavissa keskikonsolin painikkeesta kiinteäksi. Lukitus toimii 40 km/h nopeuteen saakka, sen jälkeen toiminta muuttuu automaattiseksi. Tämä siksi, että ajettavuus ei kärsisi ja ajonvakautus sekä lukkiutumattomat jarrut toimisivat häiriöttömästi.

Automaattitoiminnossa taakse menevän voiman määrää säädellään ajo-olosuhteiden mukaan. Säätö tapahtuu muun muassa moottorin kuormituksen ja pyörintänopeuden sekä ajonopeuden ja pyörien pyörimisnopeuksien perusteella.

Nelivedon toimintaa selvitettiin rullakokeilla, joissa eri pyörien alle pantiin vapaasti pyöriviä rullia. Tämä antaa kuvan auton selviämisestä ääritilanteissa, kuten haastavien olosuhteiden maastoajossa.

Kokeiden perusteella Sorento ei sovellu varsinaiseen maastoajoon, sillä yksi pitävällä pinnalla oleva pyörä ei saa autoa paikaltaan liikkeelle. Myös ristiriipuntatilanteessa, jossa toinen takapyörä ja vastakkainen etupyörä ovat pitävällä pinnalla, auto ei lähde liikkeelle, vaan voima karkaa sutiviin pyöriin.

Näissä tilanteissa vaikuttaa, ettei luistonestojärjestelmä jarruta tarpeeksi sutivia pyöriä, jotta voimaa siirtyisi pitävällä oleviin pyöriin. Helpoimman tilanteen, jossa etupyörät ovat liukkaalla ja takapyörät pitävällä pinnalla, auto toki selvittää.

Ajossa automaattivaihteisto toimii hyvin, ja vaihdot tapahtuvat pehmeästi. Voimakkaammin kiihdytettäessä vaihdot tuntuvat nykäyksinä.

Moottorissa riittää hyvin voimaa ripeään liikkumiseen, vaikka kyseessä on parin tonnin painoinen auto. Automaattivaihteiston ansiosta suorituskyky on helposti hyödynnettävissä käytännön ajossa.

Auton koko ja massa näkyvät myös kulutuksissa, jotka eivät ole pikkuautoluokkaa. Tasaisen nopeuden kulutuskäyrän kaksi alinta arvoa, 60 ja 70 km/h nopeuksilla on mitattu viitosvaihteella. Kuutonen kytkeytyy päälle vasta suuremmissa nopeuksissa.

Alusta ja ajettavuus

Alustarakenteet ovat tavanomaiset, edessä on joustintuet ja kolmiomaiset alatukivarret.

Takana on monivarsituenta, joka on toteutettu pitkittäistukivarsilla ja päällekkäisiä poikittaistukivarsilla sekä ohjainvarsilla. Tavalliset kierrejouset, kaasunesteiskunvaimentimet sekä kallistuksenvaimennin liittyvät rakenteeseen niin edessä kuin takana.

Ohjaustehostin on sähkömekaaninen kuten nykyaikaisissa henkilöautoissa on tapana. Hydrauliset tehostimet ovat kadonneet jo raskaistakin autoista kuten maastureista.

Jarrujärjestelmä on muuten tavanomainen, mutta jarrulevyt ovat jäähdytetyt myös takana.

Ajettavuus on kunnossa. Auto pysyy suunnassa ja ohjaustuntuma on kelvollinen. Aivan keskialueella ohjaus ei täysin palauta pienistä käännöistä, varsinkaan talvirenkailla. Suuremmissa käännöissä palautus on parempi.

Painava nelivetoinen kulkee vakaasti loskaisilla ja lumisilla teillä eli keleillä, joita koeajon aikana oli tarjolla runsaasti.

Jousitus on jämäkkä, jopa kova. Jämäkkyyden ansiosta kallistelut pysyvät kurissa, mutta sisälle välittyy kovuudesta johtuvaa, häiritsevää tutinaa niin kesärenkailla kuin niitä pehmeämmillä talvirenkailla.

Ääritilanteet ja jarrut

Ääritilanteiden ja jarrujen tarkempaa arvostelua haittasivat koeajon ajalle osuneet liukkaat ja lumiset kelit. Hidastuvuutta ei pystytty mittaamaan luotettavasti ja vertailukelpoisesti.

Normaaliajossa jarrut toimivat hyvin, poljintuntuma ja poljinvoiman tarve on luonteva. Täysjarrutuksissa lukkiutumaton järjestelmä pitää melkoista ääntä ja polkimeen välittyy tärinää. Tämä vaikuttaa tapahtuvan harvakseltaan, mikä saattaa pidentää pysähtymismatkaa. Liukkaalla pinnalla se aiheuttaa täysjarrutukseen rauhattomuutta ja vetelyä.

Talvinen, kostean liukas asfaltti haittasi ääritilanteita kuvaavan väistökokeen arviointia. Korin liikkeet ja jousituksen toiminta jäävät vähäisemmiksi kuin kunnon pidolla.

Kahden hengen kuormalla ajonvakautus puuttui peliin huomaamattomasti. Auto ei juuri kallistellut, mutta pyrki puskemaan. Molempien ilmiöiden taustalla oli huono kitkataso. Jos ohjauspyörää käänsi nopeasti, ajonvakautus puuttui tapahtumiin jo ensimmäisestä käännöstä.

Kuorma lisää kallistelua. Auto irtosi tasaiseen luistoon ja kääntyi nopeammin. Ajonvakautus puuttui peliin terävämmin toisessa käännössä, kun oikaistiin vastaantulijan kaistalle. Nopea ohjauspyörän kääntö herätti ajonvakautuksen heti toimintaan. Ohjaustehostus riittää nopeaan kääntöön.

Ohjaustunto oli kunnossa. Ohjausta oli helppo kääntää oikeamääräisesti, kun käännössä oli sopiva vastus.

Melu ja valot

Mittausten perusteella Sorento on varsin hiljainen auto. Takaa mitatut meluarvot olivat korkeampia kuin edestä mitatut. Melumittari ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Takaa kuulunut kumiseva rengasääni on häiritsevämpää kuin lukemat antavat olettaa.

Kumina tuntuu liittyvän rengasmerkkiin, kitkarenkailla auto oli selvästi hiljaisempi. Renkaiden merkitystä ja äänieristyksen laadukkuutta tukee osaltaan se, että karkea pinta ei lisää melua kuten tavallisesti.

Uuden Sorenton nelivaloissa on lähivaloksenonit ja halogeenikaukovalot kuten edellisessä mallissa.

Lähivalot ovat edelleen linssityyppiset, mutta nyt myös halogeenikaukovaloissa on siirrytty linssiin. Se on harvinaista erillisissä kaukovaloissa.

Ajovalot ovat tehokkaat. Mittauksissamme sekä lähivalot että kaukovalot ylsivät kiitettävään vertailuarvosanaan.

Elleivät valot vaikuta hyviltä, kannattaa tarkistaa suuntaus. Koeajetun yksilön lähi- ja kaukovalojen suuntaus oli harvinaisen paljon pielessä. Tästä voisi lähettää terveisiä niin tehtaan laadunvalvontaan kuin maahantuojan luovutushuoltoon.

Onneksi lähi- ja kaukovalot ovat erikseen säädettävissä, joten tilanne on helposti korjattavissa. Nykyään erillinen säätö on harvinaista herkkua. Yleensä valot säätyvät säästösyistä samaan tahtiin, mikä ei takaa parasta lopputulosta.

■ Sorento antaa laadukkaan ja toimivan kuvan jokapäiväisessä ajossa. Nelivetoinen auto on tukeva ajaa huonoissakin olosuhteissa. Sorento tarjoaa hyvät tilat, mutta suuri koko nostaa kulutusta katumaastureille ominaisesti. Neliveto parantaa liikkuvuutta, mutta ei niin paljon, että autoa voisi käyttää maastoajoon. Ainakin metsäkoneen jäljiltä olisi vaikea päästä pois, jos metsässä joutuisi välillä pysähtymään. Varsinaisen maastoajon harrastamiseen on valittava toisenlainen auto kuin katumaasturi.