Kolumni
Elina hiltunen | Kolumni@tekniikanmaailma.fi
Kolumni
Elina hiltunen | Kolumni@tekniikanmaailma.fi
Robotit tuhoavat ihmiskunnan, ovat scifi-genren teokset julistaneet vuosikausia. Nyt ensimmäinen robottien tekemä hyökkäys ihmistä kohtaan on raportoitu: korealaisen naisen kimppuun kävi pahansuopa robotti-imuri. Imurin saamiseksi irti naisesta tarvittiin avuksi pelastuslaitoksen miesremmi. Nainen selvisi tilanteesta onneksi vähin vammoin.
Minunkin perheessäni on pirullinen robotti-imuri. Pääasiassa se toimii moitteettomasti, mutta kun huonolle tuulelle sattuu, se saa paljon pahaa aikaan kodissani.
Erään kerran robotti-imuri, jonka olin ohjelmoinut kolmeksi tunniksi puhdistamaan asuntoni, sutaisi koiravanhuksemme lattialle tiputtaman ruskean läjän yli. Kun tulin kotiin, jouduin luuttuamaan asuntoamme noin kolme tuntia, jotta sain sotkun selvitettyä.
Olin kuulevinani, että robotti-imurini hihitteli minulle nurkassa.
Robotit tulevat ja vakiinnuttavat paikkansa yhteiskunnassamme. Teollisuusrobotit ovat jo vanha juttu. Nyt kuumaa tavaraa ovat palvelurobotit. Jatkuvasti saamme lukea uutisia robottien invaasiosta: Kiinassa on kehitetty kokin korvaava robotti, joka leikkaa nuudeleita. Cupertinossa, Piilaaksossa pari Botlr-roboa toimii hotellissa apulaisina.
Erehdyttävästi kauniilta naiselta näyttävä robotti on Japanissa tuurannut uutisankkuria. Siellä on juuri kehitteillä robottihotelli, jonka henkilökunta tulee koostumaan roboteista. Ja tietysti aluksi varmuuden vuoksi muutamasta ihmisestä. Tavoitteena on, että hotellikonseptia laajennetaan, jos idea ottaa tuulta siipiensä alle.
Mutta olisiko roboteista meidän ihmisten kumppaneiksi? Ainakin vanhustenhoidossa uskotaan näin.
Paro-hyljerobotti on tarkoitettu terapiarobotiksi erityisesti dementikoille. Vanhukset saavat syliinsä tämän hellyyttävän, mekaanisen hylkeen ja voivat keskustella ynähtelevälle robotille.
Voisi kuvitella, että vain dementikot menevät tähän halpaan. Mutta kun itse pääsin testaamaan Paroa, kaikesta järjen vastusteluista huolimatta keskusteluyhteys robotin kanssa syntyi jotakuinkin samalla sekunnilla, kun suloisen pehmeä hylje ensi kerran inahti. Äidinvaistot heräsivät koneelle.
Ennen kuin lukija kyseenalaistaa kirjoittajan mielenterveyden, täytyy huomauttaa, että robottiin suhtautuminen tunteella ei ole poikkeavaa. Tästä on tehty tutkimuksia.
Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt pistettiin katsomaan videota, jossa Pleo-dinosaurusrobottia kohdeltiin fyysisesti kaltoin. Koehenkilöillä aktivoituivat samat aivoalueet kuin katsoessa videota, jossa ihmistä pahoinpideltiin. Tämä näkyi aivojen fMRI-skannauksessa.
Taistelukentillä on myös havaittu, että sotilaat muodostavat ystävyyssuhteita robotteihin. Jokunen sotilas on jopa henkensä uhalla pelastanut taakse jääneen robotin tantereelta. Robotit ovat myös saaneet mitaleita armeijassa. Jollekin on pidetty sotilaalliset hautajaiset.
Emotionaalisen siteen muodostuminen masiinaan on tosin paljastunut muillekin kuin tutkijoille.
Kodinkonekorjaajat ovat huomanneet, että robotti-imureihin kiinnytään. Imuri on tullut korjaukseen lapun kera: ”Pistäkää minun Eino-Eetvarttini kuntoon.” Tämä ei oikestaan liene mikään uutinen. Kautta aikojen ihmiset ovat rakastuneet esineisiin: purjeveneestä on tullut uusi tyttöystävä tai auto saa useammin vahauksen kuin vaimo... kukkia.
Ai niin, palataan vielä korealaiseen naiseen ja pahaan robotti-imuriin.
Tarinan tarkempi tapahtumakuvaus menee niin, että nainen makoili lattialla nokosilla ja robotti-imuri kiskaisi naisen hiuskuontalon sisuksiinsa. Tukistus aiheutti suurta tuskaa. Pelastushenkilökunta irrotti naisen lopulta imurista leikkaamalla hiukset lyhyeksi.
Tosiasiassa tilanne ei siis vielä ole niin paha, että robotit hyökkäisivät tahallaan luojaansa vastaan. Jokunen vuosikymmen pitää kulua, ennen kuin robotit alkavat käyttäytyä yhtä julmasti kuin ihmiset.
Sitä ennen saanemme nauttia robottien hellyttävästä kömpelyydestä, jonka vuoksi koemme niitä kohtaan tunteita samoin kuin lemmikkejämme kohtaan.
Kirjoittaja on futuristi, D-insinööri, kauppatieteiden tohtori ja nörtti.
Ajankulukseen Hiltunen kirjoittaa kirjoja sekä kouluttaa koiraansa ja aviomiestään.
KOLUMNISTIN KUVA: Hannu Häyhä