HEIJASTIN – NÄKYYKÖ SE?

Puolet jalankulkijoiden kuolemaan johtavista liikenneonnettomuuksista tapahtuu pimeässä tai hämärässä. Vuonna 2013 tällaisissa onnettomuuksissa kuoli 17 jalankulkijaa. Kahdeksalla heistä ei ollut heijastinta. Noista kahdeksasta viisi olisi todennäköisesti elossa, jos he olisivat käyttäneet heijastinta.

Suomessa heijastimen käyttäminen on ohjeellista, ei pakollista kuten esimerkiksi Virossa. Heijastimen hyödyistä on sitä vastoin informoitu ihmisiä vuosikymmeniä. Heijastimien käyttöä on yritetty edistää erilaisin kampanjoin, mutta tuo tärkeä viesti ei ole mennyt kovin hyvin perille.

Monet varmasti muistavat nähneensä tehokkaita mainospätkiä, joissa jalankulkijat kävelevät maantien reunaa heijastimet helkkyen. Tämä on kuitenkin vain asian yksi puoli. Se toinen on jäänyt melkein unholaan.

Kysymys on taajamista ja ennen kaikkea tilanteista, joissa ajoneuvon kuljettajan on annettava lain sanamuodon mukaan ”jalankulkijalle esteetön kulku”. Näin pitää tehdä suojatiellä.

Vanhan viisauden mukaan sellaista ei voi käytännössä väistää, jota ei voi nähdä, ja ilman heijastinta liikkuvan jalankulkijan näkeminen voi joskus olla varsin vaikeaa. Tutkimuksen mukaan taajamissa heijastinta käyttää vain joka toinen jalankulkija.

Kun pimeässä tummiin vaatteisiin pukeutunut jalankulkija astuu suojatielle, hänen havaitsemisensa ajoissa on autoilijalle kaikkea muuta kuin varmaa. Heijastin muuttaa tilanteen kertaheitolla, mutta heijastimen pitää olla sillä puolella, jolta auto lähestyy – muuten siitä ei ole hyötyä. Vain yhdestä suunnasta näkyvä heijastin voi antaa jalankulkijalle perusteettoman turvallisuuden tunteen.

Jos jalankulkijalla on esimerkiksi pään ympäri kiertävä heijastava raita pipossaan, se näkyy kyllä joka suuntaan, mutta on havaittavissa myöhemmin kuin alemmaksi sijoitettu heijastin. Vain toisessa jalassa tai kädessä oleva heijastin menettää merkityksensä, jos auto tulee suunnasta, josta katsoen ihminen itse peittää heijastimensa.

Jos molemmissa käsissä tai molemmissa jaloissa on heijastimet, lopputulokseen voi luottaa paremmin. Sama pätee tietysti varoitusliiveihin.

Lopputuloksena sekaannus

■ Pyörätieltä ajoradalle saapuvan polkupyöräilijän ja mopoilijan on väistettävä ajorataa käyttävää ajoneuvoa, ellei kyseinen ajoneuvo ole risteyksessä kääntymässä.

Jos ajoväylä on varustettu liikennemerkillä Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty ja kiinteistöille ajamisen sallivalla lisäkilvellä, kysymyksessä ei ole pyörätie, vaan tavallinen katu.

Vantaalla Vaaralankulma-nimisen kadun kanssa risteävän pyörätie–jalkakäytävän läntinen puoli muutettiin tavanomaiseksi kaduksi edellä kerrotuin liikennemerkkijärjestelyin. Näin asukkaat pääsivät laillisesti ajamaan autoillaan pihoihinsa, mutta muutos muutti myös väistämisvelvollisuuden.

Toisesta suunnasta Vaarankulma­katua tulevilla autoilijoilla on ”etuajo-oikeus” kuten normaalissa pyörätien ja ajoradan leikkauskohdassa, mutta vastakkaisesta suunnasta saapuessaan he ovatkin väistämisvelvollisia, koska risteys on tasa-arvoinen ja risteävä liikenne tulee oikealta.

Mitään epäselvyyttä ei olisi, jos paikalle olisi uusia järjestelyjä tehtäessä sijoitettu myös kärkikolmio eli viralliselta nimeltään liikennemerkki ”Väistämisvelvollisuus risteyksessä”. Sitä ei tajuttu tehdä, kuten ei ole tajuttu monessa muussakaan vastaavassa paikassa.