Oikaisu

Harley-Davidson kerhon jäsenyysehdot

■ Suomalaista, valtakunnallista Harley-Davidson kerhotoimintaa esittelevässä jutussanne TM numerossa 3/2015 huomasin sivulla 21 valitettavan asiavirheen, jonka toivoisin korjattavan.

Suora lainaus tekstistänne: ”H-DCF Ry on avoin kaikille H-D-mielisille harrastajille. Yhdistyksen säännöt eivät vaadi omistamaan H-D:tä tai Buellia.”

Tuo lainattu teksti ei kerro totuutta, vaikka sen jälkimmäinen virke onkin täysin totta. Harley-Davidson Club Finland ry ei ole kaikille harrastajille avoin yhteisö, vaan jäsenyyden edellytyksenä on oikean moottoripyörän omistaminen tai hallinta.

Yhdistyksemme säännöissä jäsenyyskelpoisuudesta määrätään seuraavasti: ”Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen 16 vuotta täyttänyt henkilö, jonka yhdistyksen hallitus jäseneksi hyväksyy.”

Tuo virkkeen loppu on jäänyt artikkelinne kirjoittajalta valitettavasti huomiotta.

H-DCF:n hallituksen toimintaa ohjaa sen omien mielipiteiden lisäksi aiemmin yhdistyksessä vakiintuneet käytännöt ja etenkin yhdistyksen vuosikokouksen antamat ohjeelliset evästykset.

Tällä hetkellä ja jo pitkän aikaa on yhdistyksemme jäseneksi hyväksyttävältä henkilöltä hallitus edellyttänyt omistus- tai hallintasuhteen Harley-Davidson- tai Buell-merkkiseen moottoripyörään.

Omistus- tai hallintasuhde tulee jäsenyyttä hakiessa osoittaa toteen ilmoittamalla jäsenyyden perusteena olevan ajoneuvon tiedot ja muun muassa rekisteritunnus, jotta jäsensihteerimme voi asian Trafin tietokannasta tarkistaa.

Mikäli kyseessä on ajoneuvo, jolla ei suomalaista rekisteritunnusta sillä hetkellä ole, tarkistetaan omistus- tai hallintasuhde muulla siihen tapaukseen sopivalla luotettavalla tavalla.

Tarvittaessa järjestetään vaikka tarkastuskäynti laatikoissa palasina olevan projektipyörän ja sen omistuksen toteamiseksi. Oikein hyvää alkavaa ajokautta!

Sakari Rantanen

President / Harley-Davidson Club Finland ry

Olette oikeassa. Tein väärän päätelmän säännöistänne. Pahoittelen tekemääni virhettä. – Tero Kiira

Sakko vailla perusteita

■ Laskeuduin satulasta ja talutin polkupyörän ohi kielletyn ajosuunnan merkistä. Juridisesti olin siis jalankulkija. Sen jälkeen ryhdyin jälleen polkemaan.

Vastaan tullut poliisipartio kirjoitti rikesakon kielletyn ajosuunnan liikennemerkin noudattamatta jättämisestä. Liikennemerkin kohdalla olin juridisesti jalankulkija.

Miten jalankulkija voi syyllistyä kyseisen liikennemerkin vastaiseen tekoon?

Itseoppinut

Jalankulkijana se ei ole mahdollista. Merkin sivuuttaminen on kiellettyä vain ajoneuvoilta, ei jalankulkijoilta. Missään pykälässä ei myöskään sanota, että yksisuuntaista tietä niin sanotusti vastakarvaan ajaminen olisi kiellettyä. Sitä se kuitenkin on.

Tilanne muistuttaa hyvin läheisesti sellaista, jossa yksisuuntaista tietä ajaneen ajoneuvon kuljettaja tekee U-käännöksen ja lähtee ajamaan takaisin tulosuuntaansa. Ajaja ei sivuuta kielletyn ajosuunnan liikennemerkkiä.

Yksisuuntaista väärään suuntaan ajavan ajoneuvon kuljettaja laiminlyö tieliikennelain 3 §:n vaatiman olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamisen vaaran ja vahingon välttämiseksi. Edellä mainitun pykälän lisäksi pitää maksulappuun merkitä niin sanotuksi linkityspykäläksi tieliikennelain 4 §, sekä TLA 19 § ja merkki 551.

Terve talonpoikaisjärki johtaa samaan lopputulokseen. Kiellettyyn ajosuuntaan ajaminen ei ole turvallista eikä sallittua toimintaa. – Olavi Lempinen