Vertailu
Kesärenkaat 2015
Vertailu
Kesärenkaat 2015
■ Apollo Alnac 4G
■ Barum Bravuris 3 HM
■ Continental ContiPremiumContact 5
■ Dunlop Sport Blu Response
■ Firestone Firehawk TZ300
■ Goodride Sport SA-37
■ Goodyear Efficient Grip Performance
■ Hankook Ventus Prime 2
■ Kumho Solus HS51
■ Landsail LS 588 UHP
■ Michelin Primacy 3
■ Nankang Econex NA-1
■ Nokian Hakka Blue
■ Pirelli Cinturato P7 Blue
■ Vredestein Sportrac 5 Giugiaro
Joskus kuulee väitettävän, ettei kesärenkailla ole niin väliä, vaan kesäkeleillä pärjää millä tahansa mustalla ja pyöreällä, joten kannattaa valita halvin mahdollinen. Mutta kun vastaan sattuu rankemman sateen päivä tai suoranainen vaaratilanne, on rengasvalinnalla todella merkitystä.
Märän tien kitka on merkittävästi kuivaa tietä alempi. Testissämme märkäjarrutuskokeet tehtiin nopeudesta 80 km/h, maksimitehoisina abs-jarrutuksina, joissa tavoitteena oli pysäyttää auto hätäjarrutuksena niin nopeasti kuin mahdollista.
Parhaan ja huonoimman renkaan ero oli noin seitsemän metriä, mikä sen kummemmin asiaa ajattelematta ei kuulosta kovinkaan paljolta. Eikä se sitä olekaan, jos äkkijarrutuksessa on riittävästi matkaa esteeseen ja törmäys vältetään. Samahan se on, pysähtyykö auto jonkun metrin lähemmäs vai kauemmas esteestä, jos matka jarrutuksen jälkeen voi jatkua normaalisti.
Jarrutusmatkojen erot voidaan miettiä myös toisella tavalla, joka saattaa antaa ajattelemisen aihetta tai ainakin perspektiiviä renkaiden välisiin eroihin. Oletetaan, että vastaan tulee äkkijarrutustilanne, ja testin parhaalla renkaalla auto ehtii pysähtyä juuri ennen estettä. Heikoimmalla renkaalla ajava ei sitten ehdikään, vaan osuu esteeseen hieman yli kolmenkympin nopeudella.
Tällainen törmäysnopeus aiheuttaa vähintään vakavia vaurioita autoon, ja autossa olijatkin ovat todellisessa vaarassa saada vammoja, turvalaitteista, niiden käytöstä ja tuurista riippuen.
Entäs sitten moottoritiellä? Jos jarrutus aloitetaankin nopeudesta 120 km/h, parhaalla renkaalla auton jarrutusmatka on hieman vajaat 80 metriä. Sen pysähtyessä heikoimman tuotteen valinnut tömähtää esteeseen viidenkympin nopeudella. Renkailla tosiaan on eroja jarrutuspidon suhteen, ja jokaisen kannattaa miettiä, onko heikommin pitävän valinta perusteltu, varsinkin, jos vaihtoehtojen välillä ei ole merkittäviä hintaeroja.
Vesiliirron vaara
Vesiliirto on ilmiö, jossa rengas ei pysty siirtämään vettä kulutuspinnan ja tien välistä riittävän nopeasti, vaan renkaan alle jää vesipatja. Ajonopeudella on ilmiön synnyssä ratkaiseva merkitys. Jos nopeus on eri renkailla sama, kulutuspinnan muotoilulla on merkittävä vaikutus siihen, miten rengas pärjää tilanteessa jossa vettä on tiellä runsaasti.
Vesiliirron ennustettavuutta vaikeuttava piirre on se, että rengas joko on liirrossa tai ei, eli auto on ohjattavissa tai ei.
Silloin kun vettä ei ole liikaa ja renkaalla joudutaan ääritilanteeseen, pitoa saattaa riittää ohjautuvuuteen heikommin, mutta riittää useimmiten kuitenkin ainakin auttavaan ajettavuuteen. Sen sijaan vesiliirron tapahtuessa ohjautuvuuttaa ei ole enää lainkaan, vaan auto käytännössä liukuu eteenpäin kuin kelkka, riippumatta siitä kääntääkö rattia vai ei.
Vesiliirron riski on suurimmillaan uraisella tiellä ja kun urat ovat vettä täynnä. Tasaisellakin tienpinnalla liirto voi yllättää erityisesti huonokuntoisilla renkailla ajettaessa, mutta riittävän rankassa sateessa riski on uusienkin renkaiden kohdalla todellinen.
Ajettavuuden ongelmat
Renkaan pito on suhteellisen yksinkertainen asia mitata. Tarvitaan vain mittalaite rekisteröimään jarrutusmatkat ja kierrosajat, ja pienimmän tuloksen kellottanut voittaa pitotestin.
Maksimaalinen pito on tavoiteltava ominaisuus renkaalle, mutta se ei ole ainoa turvallisuutta edistävä tekijä. Toki pitoa tarvitaan, mutta myös renkaan ajettavuuden on oltava kunnossa. Mahdollisimman tehokkaassa jarrutuksessa ei ajettavuusominaisuuksia juuri tarvita, mutta heti kun äkkitilanteeseen liittyy auton ohjaaminen johonkin suuntaan, usein vielä samanaikaisesti jarruttaen, ollaan tilanteessa jossa renkaan ajokäytös joutuu todelliseen testiin.
Renkaalta vaaditaan erityisesti rauhallista ajokäytöstä ja kykyä ohjautua ääritilanteissa, ilman että autoa ohjaa ammattimainen kilpa- tai testikuljettaja. Renkaan on ohjauduttava sinne minne kuljettaja rattia kääntää, vaikka rattia kääntäisi vähän liikaa, liian nopeasti tai jonkin muun ajovirheen muodossa.
Rengas on aliohjaava, jos auto pyrkii liikaa käännettäessä tai samanaikaisesti jarruttaessa puskemaan suoraan, sen sijaan että kääntyisi nöyrästi kaarteeseen. Lievä aliohjaavuus on periaatteessa turvallisuutta parantava rauhallisen renkaan ominaisuus, mutta jos auton ohjautuvuus heikkenee tilanteessa liiaksi, ollaan ongelmissa.
Vielä pahempi tilanne on, jos ajokäytös onkin yliohjaavaa. Silloin äkkitilanteissa ja ohjausvirheiden seurauksena takarenkaiden pito ei riitä, vaan auto pyrkii kaarteissa ja väistöissä kääntymään poikittain. Pahimmillaan tilanne syntyy vieläpä salamannopeasti ja varoittamatta, ja sellaiselle renkaalle ei voi hyvää arvosanaa antaa, vaikka mitattavissa oleva pito olisi miten hyvä tahansa.
Testin parhaat renkaat ovat erinomaisia ajettavia, suuntavakaita ja rauhallisesti käyttäytyviä ja ääritilanteessa ohjautuvuuttensa säilyttäviä. Heikoimmilla taas väistökokeiden selvittäminen oli enemmän kiinni tuurista kuin taidosta, ja jopa auton ajonvakautusjärjestelmät olivat vaikeuksissa.
Kompromissit päänvaivana
Renkaan kehitystyöstä vastaavat insinöörit ja kemistit ovat mielenkiintoisen mutta osin myös turhauttavan haasteen edessä. Oikeastaan mitään renkaan ominaisuutta ei voida todellisuudessa rakentaa sellaiselle tasolle jolle teoriassa yllettäisiin, koska lähes jokainen asia on pois jostain muusta.
Hyvä märkäpito aiheuttaa haasteita vierinvastuksen kehittämiseen, ja jämäkkä ajettavuus edellyttää tukevaa rakennetta ja kovaa kumiseosta, mikä saattaa heikentää ajomukavuutta. Jos vesiliirtoa pitää vastustaa, rengas on uritettava voimakkaasti, mikä taas useimmiten heikentää ajettavuutta. Lisäksi rengas olisi vielä pystyttävä valmistamaan järkevin kustannuksin jotta sitä saataisiin järkihinnalla kaupaksi.
Yksittäisten hyvien tai huonojen ominaisuuksien sijaan kuluttajan kannattaa arvioida renkaita osiensa summana, mihin lehtitestin pistetaulukko antaa hyvän työkalun. Jokainen valmistaja voi suhteellisen helposti panostaa pariin ominaisuuteen ja yrittää painottaa markkinoinnissaan niitä, mutta valmistajan todellinen tekninen osaaminen tulee esiin jos kaikki ominaisuudet ovat samanaikaisesti hyvällä tasolla.
Sellaisia renkaita löytyi testissä ilahduttavan monta. Epätasaisilla ominaisuuksilla varustettuja tuotteitakin joukossa on useita, ja niiden kohdalla on syytä harkita voiko huonot ominaisuudet tietoisesti sivuuttaa ostopäätöstä tehdessä.
Täysin kelvottomia renkaita ei onneksi löytynyt, mutta heikoimmat ovat ominaisuuksiltaan niin paljon parhaiden perässä, että niiden ostoon on vaikea löytää muuta perustetta kuin erityisen halpa tarjoushinta, jos sellaisen sattuu löytämään. Eikä turvallisuudesta oikeasti pitäisi säästää.
■ Kesärenkaissa tietenkin on eroja. Testin kaikilla renkailla Suomen kesässä kyllä pärjää, ainakin jos jostain ominaisuuksista on valmis tinkimään ja valinnan tekee tietoisesti. Parhaiden joukosta minkä tahansa valitsemalla pettymyksiä tuskin tulee.
NÄIN TESTATTIIN
Jarrutuspito märällä ja kuivalla: Testissä jarrutettiin märällä 80 km/h ja kuivalla 100 km/h nopeudesta. Märän kelin jarrutus tehtiin kahdessa toisistaan selvästi eroavassa lämpötilassa, ja lopputulos on näiden tulosten keskiarvo. Renkaan lämpötilalla voi olla merkittävä vaikutus jarrutusmatkoihin.
Ajettavuuspito märällä: Renkaan pitoa vaihtuvissa ajotilanteissa mitattiin kastellulla käsittelyradalla kelloa vastaan ajamalla. Rata sisälsi erisäteisiä mutkia ja niiden yhdistelmiä sekä jarrutuksia ja kiihdytyksiä. Kierrosaika kuvaa hyvin renkaan pitotasoa eri ajotilanteissa.
Vesiliirto: Vesiliirtoa mitattiin ajamalla vesialtaaseen autoa kiihdyttäen, ajonopeutta ja vetävien pyörien luistoa mitaten. Kullekin renkaalle etsittiin se rajanopeus, jolla auton kiihtyvyys loppui, kun rengas oli täydellisesti vesiliirrossa ja vetopito ja ohjattavuus menetetty.
Ajo-ominaisuudet märällä ja kuivalla: Renkaiden ajettavuutta arvioitiin eri kuljettajien toimesta suljetulla käsittelyradalla. Kokeessa testattiin renkaan ajettavuus eri tilanteissa, kuten kaarteissa, jarrutuksissa, kaistanvaihdoissa ja rajuissa väistöissä omalle kaistalle palaten. Tärkein arvostelukriteeri on turvallisuus ja yllätyksetön, looginen ajettavuus.
Melu: Rengasmelua testattiin subjektiivisesti auton sisällä eri nopeuksilla. Melukoe tehtiin kahden eri testikuljettajan voimin ja lopputulos on testaajien antamien arvosanojen keskiarvo.
Mukavuus: Renkaiden ajomukavuutta testattiin huonokuntoisella tienpinnalla, johon oli lisäksi tehty kuoppia, kohoumia ja muita epätasaisuuksia. Ajomukavuutta arvosteltiin sekä kuljettajan että takapenkin matkustajan näkökulmasta.
Vierinvastus: Renkaan vierinvastus mitattiin testilaboratoriossa vierinvastusrummulla, joka on myös hyväksytty renkaiden EU-merkintöjen mittaamiseen. Rumpukokeessa saadut vierinvastuskertoimet on muutettu laskennallisesti eroiksi polttoaineen kulutuksessa.
Mittaukset ja laskenta: Mittauksissa käytettiin Racelogic Vbox -laitteita, jotka perustuvat gps:n käyttöön. Niiden avulla voidaan laskea jarrutusmatkat ja kierrosajat sekä tarvittaessa liittää erillisiä ulkoisia antureita. Kaikissa mittauksissa käytettiin referenssimenetelmää, jossa samalla vertailurenkaalla ajetaan koesarjan aikana säännöllisin väliajoin kelin ja pitotason muutosten tarkkailemiseksi. Jarrutus- ja vesiliirtokokeissa käytettiin erikoisvalmisteista kisko-ohjattua mitta-autoa, jolla koesuoritus voidaan toistaa jokaisella renkaalla tarkasti täsmälleen samalla kohdalla rataa.
NÄIN TESTATTIIN
Jarrutuspito märällä ja kuivalla: Testissä jarrutettiin märällä 80 km/h ja kuivalla 100 km/h nopeudesta. Märän kelin jarrutus tehtiin kahdessa toisistaan selvästi eroavassa lämpötilassa, ja lopputulos on näiden tulosten keskiarvo. Renkaan lämpötilalla voi olla merkittävä vaikutus jarrutusmatkoihin.
Ajettavuuspito märällä: Renkaan pitoa vaihtuvissa ajotilanteissa mitattiin kastellulla käsittelyradalla kelloa vastaan ajamalla. Rata sisälsi erisäteisiä mutkia ja niiden yhdistelmiä sekä jarrutuksia ja kiihdytyksiä. Kierrosaika kuvaa hyvin renkaan pitotasoa eri ajotilanteissa.
Vesiliirto: Vesiliirtoa mitattiin ajamalla vesialtaaseen autoa kiihdyttäen, ajonopeutta ja vetävien pyörien luistoa mitaten. Kullekin renkaalle etsittiin se rajanopeus, jolla auton kiihtyvyys loppui, kun rengas oli täydellisesti vesiliirrossa ja vetopito ja ohjattavuus menetetty.
Ajo-ominaisuudet märällä ja kuivalla: Renkaiden ajettavuutta arvioitiin eri kuljettajien toimesta suljetulla käsittelyradalla. Kokeessa testattiin renkaan ajettavuus eri tilanteissa, kuten kaarteissa, jarrutuksissa, kaistanvaihdoissa ja rajuissa väistöissä omalle kaistalle palaten. Tärkein arvostelukriteeri on turvallisuus ja yllätyksetön, looginen ajettavuus.
Melu: Rengasmelua testattiin subjektiivisesti auton sisällä eri nopeuksilla. Melukoe tehtiin kahden eri testikuljettajan voimin ja lopputulos on testaajien antamien arvosanojen keskiarvo.
Mukavuus: Renkaiden ajomukavuutta testattiin huonokuntoisella tienpinnalla, johon oli lisäksi tehty kuoppia, kohoumia ja muita epätasaisuuksia. Ajomukavuutta arvosteltiin sekä kuljettajan että takapenkin matkustajan näkökulmasta.
Vierinvastus: Renkaan vierinvastus mitattiin testilaboratoriossa vierinvastusrummulla, joka on myös hyväksytty renkaiden EU-merkintöjen mittaamiseen. Rumpukokeessa saadut vierinvastuskertoimet on muutettu laskennallisesti eroiksi polttoaineen kulutuksessa.
Mittaukset ja laskenta: Mittauksissa käytettiin Racelogic Vbox -laitteita, jotka perustuvat gps:n käyttöön. Niiden avulla voidaan laskea jarrutusmatkat ja kierrosajat sekä tarvittaessa liittää erillisiä ulkoisia antureita. Kaikissa mittauksissa käytettiin referenssimenetelmää, jossa samalla vertailurenkaalla ajetaan koesarjan aikana säännöllisin väliajoin kelin ja pitotason muutosten tarkkailemiseksi. Jarrutus- ja vesiliirtokokeissa käytettiin erikoisvalmisteista kisko-ohjattua mitta-autoa, jolla koesuoritus voidaan toistaa jokaisella renkaalla tarkasti täsmälleen samalla kohdalla rataa.